Joulukuun yhdestoista päivä

Joulupukki saapuu Misteli-mökkiin nopeammin kuin on mahdollista vaikka kulkisi porolla. ”Jouluntaikaa varmaan”, Aliisa miettii.

”Terve vaan kaikille. Nyt pyytäisin arvon vanhimpia poistumaan illalliselle saliin. Leevi saattaisitko vanhimmat saliin. Meillä on muorin kanssa vähän tekemistä. Ja Leevi, kun vieraani saapuu, niin ohjaatko hänet tänne meidän luoksemme.”, joulupukki sanoo astuessaan sisään. Kukaan ei vastustele. Vanhimmat keräävät paperinsa ja Leevi saattaa jokaisen heistä ulos mökistä.

Kun kaikki ovat poistuneet, joulupukki ja muori kääntyvät kohti Aliisaa.

”No niin rakas lapsi. On varmaan turhauttavaa elää epätietoisuudessa, mutta minulla on kunnia poistaa tämä tietoisuuden peittävä verho. On tärkeää ymmärtää, että joskus olisi onnellisempi kun on tietämätön. Juohan tämä tuomani lääke, niin pääsemme asiaan”, joulupukki sanoo ja ojentaa Aliisalle pienen termosmukin.

Aliisa juo juoman ja lämmin rentous valtaa koko hänen vartalonsa. Outo tunne on poissa.

”Joskus universumi ja tähdet ovat väärässä. Joskus jollakin on niin suuri tahto, ettei sitä voi kukaan estää. Toivottavasti teen oikean ratkaisun ja olet valmis kohtaamaan kohtalosi, joka vääjäämättä on edessäsi”, joulupukki sanoo vakavana.

Aliisa istuu etukenossa ja odottaa silmät suurina.

”Olen valmis! Mihin? Ihan mitä vaan! Kerro jo!”, Aliisa sanoo malttamattomana.

Joulupukki naurahtaa. ”No ainakin sinulla on innokas ja utelias mieli.”

Joulupukki vakavoituu. ”Sinähän tiedät, että viime vuosisadalla syntyneiden kaikki salaiset pestit on jo täytetty. Mutta nyt on käynyt niin kuin ei koskaan ennen. Viime vuosisadalla on syntynyt neljäs salaisen pestin haltija ja se olet sinä Aliisa.”

Aliisa tuijottaa joulupukkia silmät suurina eikä voi uskoa korviaan.

Aamulla on pakkasta. ”Ehkä tänään saadaan lunta”, Lauri toivoo mielessään.

Äiti tulee aikaisin kotiin ja on iloisella tuulella. Äiti hyräilee jotain, mutta Lauri ei saa selvää oliko kyseessä joululaulu. Pieni toivon kipinä syttyy Laurin sydämeen.

”Äiti hyräilee!”, Lauri juoksee kertomaan Lauralle ja Pipsalle. ”En tiedä mikä laulu se oli, mutta ehkä joulupukin maa!”

”Meidän joulutus on toiminut! Meille tulee joulu!”, Laura sanoo innoissaan.

”Joulutus! Joulutus!”, Pipsa huutaa ja alkaa laulamaan ”joulupukin maa totta on se satua ja unta….”