Joulukuun toinen päivä

Aliisa on täydessä työntouhussa. Kirjeitä ja sähköposteja on tullut jo pilvin pimein vaikka on vasta joulukuun toinen päivä. Jo puolet hätävaraherkuista on huvennut ja pieni Elias-tonttu on kantanut Aliisalle mukikaupalla glögiä ja kanelilla maustettua kaakaota.

Aliisan tehtävänä on järjestellä lasten lähettämät kirjeet valmiiksi joulupukille. Kirjeet luetaan läpi, lajitellaan maan, kunnan, kaupungin ja osoitteen mukaan. Kirjeisiin laitetaan salainen merkintä mihin kohtaan huippusalaisella kiltteysasteikolla kirjeen lähettäjä kuuluu. Sen jälkeen kirjeet välitetään joulupukille.

Aliisalla on edelleen samanlainen outo tunne, mutta hän ei ole tottunut tällaiseen kiireeseen. Jospa tämä on sitä aikuisten ihmisten stressiä, hän miettii.

”Milloin tulee lunta? Rakennetaanko sitten lumiukko? Mennäänkö pulkkamäkeen?”, Pipsa kysyy äidiltä.

Äiti on tullut ajoissa kotiin, mutta on tietokoneella työntouhussa. Jouluvalot ja tontut puuttuvat edelleen ikkunoista eikä äiti vieläkään laula joululauluja.
”En tiedä milloin tulee lunta ja voidaan rakentaa. Menetkö piirtämään omaan huoneeseen, kun äidillä on vielä näitä töitä”, äiti mumisee tietokoneen takaa.

”Milloin laitetaan jouluvalot? Milloin me sitten saadaan niitä tonttuja ikkunaan!”, Pipsa kysyy eikä tee elettäkään lähteäkseen äidin vierestä.

”En minä tiedä. Äiti ei nyt ehdi, kun pitää tehdä töitä! Eikä niitä nyt vielä tarvitse laittaa enkä edes tiedä missä ne on. Mene nyt piirtämään!”, äiti sanoo jo vähän vihaisella äänellä.

”No ei me koskaan laiteta niitä kumminkaan!”, Pipsa sanoo ja tömistelee yläkertaan omaan huoneeseensa.

Laura on kuullut äidin ja Pipsan keskustelun ja miettii, että nyt ei kaikki ole oikein. Äiti on aina rakastanut joulua. Äiti on joulu! Meidän täytyy tehdä jotain.