Aliisa ei uskonut korviaan.
Hän on suojelija! Ja tuo Ulrika auttaa häntä. Hänelle kyllä tulee ikävä
kiltteyskaavioita, koodareita, kirjeitä ja tietysti Eliasta, mutta suojelija!
Aliisa pääsee pois
Misteli-mökistä ja palaa työhuoneelleen odottamaan. Ulrika lupasi palata pian
asiaan.
Elias odottaa innoissaan
Aliisaa. Hän on siivonnut Aliisan huoneen, laittanut sinne valmiiksi Aliisan
herkkuja. Kun Aliisa avaa oven Elias syöksyy hänen kaulaansa. ”Tervetuloa kotiin!”, Elias hihkuu.
Aliisaa naurattaa ja hän
rutistaa Eliasta. ”Kiitos! Oli ikävä. Ja anteeksi. Viimeksi kun nähtiin niin
olin tosi ilkeä. Saanhan anteeksi?”
”Totta kai. En edes muistanut
sitä enää. Ootko kunnossa? Palaatko heti huomenna töihin? Mikä sulla oli?”,
Elias kyselee.
”Kunnossa ollaan. Ja en oikein
tiedä noista töistä. Tule niin kerron sulle”, Aliisa sanoo ja he menevät
Aliisan työhuoneeseen ja Aliisa kertoo Eliakselle kaiken.
”Ehkä jotain on tapahtunut?
Ehkä tontut on tehneet jotain?”, Lauri pohtii illalla vintillä, jonne Laura,
Lauri ja Pipsa ovat ottaneet tavaksi mennä aina iltaisin juttelemaan.
”Niin toivottavasti. Se
joulun mainitseminen oli kyllä hyvä juttu, mutta se työmatka vähän arveluttaa.
Vietetäänkö ulkomailla ollenkaan joulua? Jos äiti unohtaa koko joulun siellä?”,
Laura pohtii.
”Annetaan äidille
joulukortteja mukaan sinne. Tehdään itse! Mä teen lumiukon!”, Pipsa ehdottaa.
”No ei huonompi idea, mutta
se lähtee jo huomenna. Sujautetaan ne sen laukkuun, niin se on niin kun
jouluyllätys”, Lauri sanoo.
”Joo tehdään näin. Mennään heti tekemään niitä.”, Laura sanoo, mutta ei siltikään ole vakuuttunut siitä, että ulkomaat on hyvä idea.
”Joo tehdään näin. Mennään heti tekemään niitä.”, Laura sanoo, mutta ei siltikään ole vakuuttunut siitä, että ulkomaat on hyvä idea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti